“Lapsemme siirtyessä pian kouluun haluamme kiittää hänen puolestaan näistä kaikista Poco-vuosista. Yhtään aamua ei ole ollut, jolloin ei olisi tuntunut hyvältä jättää lapsi hoitoon, tai jolloin hän ei olisi halunnut jäädä. Sen sijaan iltapäiviä ja iltoja on ollut useita, jolloin hän olisi halunnut jäädä, kun häntä on haettu kotiin. Lapsi on kokenut Pocon tärkeänä paikkana, josta on löytynyt kavereita ja on ollut monenlaista leikkiä, liikettä, laulua, soittoa, luovuutta ja virikettä sekä hyviä pohdintoja moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Pocossa lauletut laulut ovat kantautuneet kotiin ja kaikki tädit ovat tuntuneet kivoilta. Joskus aiemmin on kotonakin pitänyt leikkiä mm. ruotsinkielistä tätiä, kun lapsi on halunnut oppia puhumaan paremmin myös ruotsia.

Ruotsin kielen perusteiden oppimisella näkyy olevan myös jo nyt positiivisia siirtovaikutuksia muiden kielten oppimiseen. Monet oivallukset ja sanaleikit vaikuttavat kertovan myös paitsi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kautta syntyneestä hyvästä pedagogisesta perustasta koulunaloitukseen, myös positiivisista suhteista lasten ja koko talon aikuisten välillä. Musiikillisuus on siirtynyt lapseen Pocosta myös niin, että kotona hän laulaa omia laulujaan, usein aamuisin esimerkiksi siitä, kuinka kiva on lähteä “pocostelemaan”, kun “siellä on niin mukavaa, saa olla shortseissa, tavata ystäviä, kiipeillä ja leikkiä…”. Myös aikuisten välinen yhteistyö on sujunut hyvin. Pocossa on aina oltu lapsen puolella, ja kaikki aikuiset ovat tuntuneet yhtä hyviltä – Pocon yhteishenki henkilökunnan välillä on ollut aistittavissa.”